The S-day

So, tomorrow is the "S-day"...that means surgery. I'm supposed to be at the hospital at 16.00. I'm not allowed to eat after 10 in the morgning and not allowed to drink after 14, so it's good I'm staying at a Hotel and will have a good breakfast ;) I might have to stay over night in the hospital, but I won't until after the surgery...I guess it depends on how much pain I have. Now I'll head for bed :)

Jag har funderat...

Det är ganska slött just nu när man mest bara "väntar" på operation. Måste medge att man blir lätt ganska rastlös när man inte har nått att "jobba mot" eller nån plan att följa...så jag tänkte att jag skulle kunna skriva lite om hur axel-rehaben går och skriva lite om (fri)idrott i allmänhet under sommaren. Man måste ju försöka hitta på nåt att göra ;) Har lite försökt planera nåt att göra på sommaren, men allt beror förstås på hur axeln kommer att kännas efter operation..att ha axeln i en mitella i 6 veckor (preliminärt) ökar ju inte precis alternativen :) nåh, det är ju tur att det kommer en massa sport på tv i sommar...Har "korkat" bänkidrottandet med Diamond League i Doha och ishockey VM...så det lär finnas en stor risk att man blir soffpotatis dom närmaste månaderna :/

...ja sitten kävi näin...

Hyvin alkanut jenkkileiri sai painajaismaisen lopun. Perjantaina 23.4 tein punttitreenin ja kaikki sujui hyvin kunnes penkkitreenin lopussa tankoon pistettiin 77,5kg, josta lähdin yrittämään "kutosta". Viisi toistoa meni hyvin, mutta kun laskin kuudennen toiston alas, niin olkapäästä kuului kauhea ääni. Matkustin takaisin Suomeen suunniteltua aikaisemmin, jotta saisin selville olkapään todellisen tilanteen. Magneettikuvauksissa kävi ilmi, että supraspinatusjänne oli kokonaan poikki. Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä leikkaukseen, jossa jänne ”kiinnitetään” uudestaan. Leikkauksen jälkeen alkaa armoton kuntouttaminen, joka pahimmassa tapauksessa kestää 6-12kk. Vasta tämän jälkeen käsi on mahdollisesti taas ”normaalikunnossa”.

Alun perin tarkoitukseni oli heittää urani viimeinen kilpailu vuoden 2010 Suomi-Ruotsi–maaottelussa, mutta viimeiseksi kilpailuksi maajoukkueasussa jää viime vuoden Suomi-Ruotsi-maaottelu. Päällimmäisenä on tietysti haikeus ja kova pettymys tilanteeseen, varsinkin kun tämän vuoden harjoittelu lupaili hyvää kesää ajatellen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen saanut kokea ja nähdä paljon ja saanut paljon ystäviä ympäri maailmaa.

Game Over

What started out as the perfect training year and a close to perfect start of a training camp turned into the worst nightmare on Friday 23rd of April. As you can see from the previous blog entries training was going pretty well and most importantly throwing was going well in Chula Vista. Throwing has overall felt the best it's been since 2003 and then it happened…During a weight session on Friday 23rd I was going for a set of 6 reps with 77,5kg in bench, I did 5 and when I lowered the bar to go for the 6th attempt I just heard this terrible sound of something ripping in my right shoulder. I had two spotters who grabbed the bar, but the damage was already done.

I traveled back to Finland a week earlier than planned and had an MRI, which showed that my supraspinatus tendon was completely torn _ I knew already in Chula Vista it was bad, because I couldn't lift my arm at all after it happened…but I was hoping it wasn't quite that bad _ now the tendon has to be reattached and a lot of rehab is needed before I can lift my arm again. I'm having surgery on May 26th.

When this training season started in October I decided it was going to be my last one and I was going to put in everything I've got into it. I've worked 100% both physically and mentally and everything has been going great until…and now it's all gone. I know I will never be able to do another javelin competition or throwing session and that's what hurts the most. …the worst is actually that I didn't know I was taking the last throws of my life on Tuesday the 20th. It's just such an empty feeling. I had so much hope for this, "my last season", but it all ended before I got a chance to "put an end to it". For me "spearchuckers paradise" unfortunately turned in to "spearchuckers worst nightmare"…

--
Sent from my Nokia N900